Pikakirjoituksen perusjärjestelmä on kirjoitusta ilman lyhenteitä. Toisin sanoen sillä voi kirjoittaa periaatteessa mitä vain. Konsonantit ovat:
 

d h j k l m n p r s t v

 
Vokaalit pyritään osoittamaan kuvainnollisesti, joskin vokaalien erikoismerkkejäkin on käytössä, sillä niitä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun sana alkaa vokaalilla. Seuraavassa on esimerkin omaisesti kuvattu vokaalien liittäminen h-kirjaimeen:
 

ha he hi ho hu hy hä hö

 
A:ta ei siis normaalisti merkitä lainkaan, u osoitetaan alentamalla konsonantti, y ristimällä, jne.

Pitkät vokaalit osoitetaan vahventamalla merkkiä, alentamalla merkkiä enemmän tai vaikkapa pidentämällä vokaalia:
 

haa hee hii hoo huu hyy hää höö

 
Diftongeillekin on omat merkkinsä. I osoitetaan normaalisti nostamalla seuraavaa merkkiä perusriviltä (ks. edellä). Eri i:kirjaimiin päättyvät diftongit ovat seuraavat:
 

hai hei hoi hui hyi häi höi

 
Toisin sanoen diftongien alkuosassa näkyy varsinainen vokaali (esimerkiksi a on osoitettu vahventamalla ja i on osoitettu nostamalla seuraavaa merkkiä).

Vastavasti u osoitetaan diftongeissa, kuten u muutenkin, alentamalla merkkiä. Näissäkin voi olla vahvennuksia.
 

hau hou höy huo hyö

 
Seuraavassa muutama esimerkki täyspikakirjoitukseseta, edelleen alkaen h-kirjaimella:
 

haja heimo heti huutaa haitari

 
Perusjärjestelmään kuuluu myös kielioppiosa, jossa opitaan kirjoittamaan mm. eräitä verbien päätteitä ja illatiivi.