- Niklas Varisto (Pikakirjoituslehti 1/2001)
 

Artikkelisarjamme eri ammattien eettisistä säännöistä jatkuu. Jari Niittuinperä kirjoitti lehden numerossa 2/2000 pikakirjoittajan eettisistä säännöistä ja sitä seuraavassa numerossa Irma Huotinen puolestaan esitteli asian sihteerin näkökulmasta. Seuraavaksi katsotaan asiaa toimittajan eettisen ohjenuoran kautta.

Toimittajien eettiset säännöt on koottu säännöstöön, jonka Suomen sanomalehtimiesten liitto ensimmäisen kerran vahvisti vuonna 1958. Tässä ei käsitellä jokaista sääntöä erikseen, vaan pääosaa säännöistä.
 

YLEISTÄ

Journalistin tulee kunnioittaa ihmisarvoja kuten ihmisoikeuksia, demokratiaa, rauhaa sekä kansainvälistä yhteisymmärrystä riippumatta siitä, missä mediassa hän toimii. Hyvät journalistiset tavat eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö saisi ilmaista omaa näkemystään. Journalistin tulee myös tuntea merkittävimmät lait ja asetukset sekä kansainväliset sopimukset, jotka liittyvät hänen työhönsä.
 

AMMATILLINEN ASEMA

Päätökset artikkelin tai ohjelman sisällöstä tulee tehdä journalistisella pohjalta eikä päätösvaltaa saa antaa toimituksen ulkopuolelle. Yhtiö, joka mainostaa kyseisessä mediassa, ei saa vaikuttaa sen sisältöön. Esimerkkejä rikkomuksista on paljon. Monen lehden tuotetesteissä menestyvät merkillisen usein ne tuotemerkit, joiden mainoksia lehdessä on.

Journalistin ei myöskään pidä käsitellä aiheita, joista hän itse voi hyötyä. Hän ei myöskään saa ottaa vastaan etuja, jotka voivat vaikuttaa hänen riippumattomuuteensa. Epäeettistä on menettely, jossa ulkopuolinen yhtiö tarjoaa tietyn edun, mikäli journalisti kirjoittaa myönteisesti yhtiön tuotteesta.

Myös piilomainonnan suhteen on oltava varuillaan. On suhtauduttava kriittisesti materiaaliin, jonka julkaisemisessa voi olla taloudellisia intressejä. Mainosten ja toimituksellisen aineiston välillä täytyy olla selvä ero.

Journalistin ei tarvitse eikä pidäkään toimia vastoin omaa vakaumustaan, ja hän voi kieltäytyä ottamasta vastaan tällaisia työtehtäviä.
 

OIKEAT TIEDOT

Uutislähteisiin tulee suhtautua kriittisesti, varsinkin kun käsitellään arkoja aiheita. Uutislähteellä voi joskus olla henkilökohtaisia intressejä aiheuttaa toiselle ihmiselle tai taholle vahinkoa uutisen kautta.

Asiatiedot tulee tarkistaa mahdollisimman hyvin ja myös silloin kun ne on jo ennen julkaistu. Uutista kirjoittaessaan kannattaa esimerkiksi tarkistaa mahdollisimman monen ulkomaisen uutistoimiston tiedot ennen kuin kirjoittaa ulkomaisen uutisen ja sitä tarkemmin, mitä ristiriitaisempi aihe.

Yleisön pitää myös helposti pystyä erottamaan tosiseikat journalistin omista mielipiteistä tai fiktiivisestä aineistosta. Otsikoiden, kuvatekstien, kuvan tai äänen tulee kuvastaa muuta sisältöä.
 

TIEDON HANKINTA

Tiedot on hankittava rehellisesti. Poikkeuksellisia menetelmiä tulee käyttää vain siinä tapauksessa, että todella tärkeitä ja kiinnostavia tietoja ei muulla tavalla voi hankkia. Esimerkki tästä on eräs saksalainen journalisti, joka naamioitui turkkilaiseksi selvittääkseen, kohdistuiko turkkilaisiin maahanmuuttajiin rasismia Saksassa. Hänen menetelmänsä ovat kuitenkin herättäneet ristiriitaisia mielipiteitä.

Haastateltavalle tulee kertoa, missä mediassa ja missä yhteydessä hänen lausuntojaan tullaan käyttämään. Hänen pitää myös saada mahdollisuus tarkistaa, että asiatiedot lausunnossa täsmäävät, mutta journalistista päätösvaltaa ei saa luovuttaa ulkopuoliselle.

Lähdettä tulee suojella. Jos henkilö antaa luottamuksellista tietoa, hänen henkilöllisyyttään ei saa missään nimessä julkaista kysymättä häneltä itseltään lupaa. Sama koskee henkilöä, joka käyttää salanimeä.

Journalistin ei tarvitse paljastaa lähdettään, jos tämä on antanut luottamuksellisia tietoja. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy. Jos esimerkiksi asia koskee rikosta, josta voidaan tuomita kuuden vuoden vankeustuomio, journalisti voidaan velvoittaa paljastamaan lähteensä.
 

OIKAISU JA VASTINE

Virheet ovat inhimillisiä, ja niitä sattuu väistämättä. Virheellinen tieto on kuitenkin heti sen ilmettyä korjattava ainakin siinä mediassa, jossa se on julkaistu.

Kritiikin kohteena ollut henkilö saa esittää vastineen jos hänellä on siihen painava syy. Pelkkä erimielisyys ei kuitenkaan välttämättä riitä perusteeksi. Jos vastine on perusteltu, se on julkaistava kyseisen henkilön haluamassa muodossa. Jos kritiikki jotakin henkilöä vastaan on kovaa, hänen mielipiteensä tulee julkaista samassa yhteydessä, mikäli tämä on mahdollista.
 

YKSILÖN SUOJA

Ihmisarvoja on kunnioitettava. Henkilön ihonväriä, kansallisuutta, syntyperää, vakaumusta, sukupuolta tai muita henkilökohtaisia ominaisuuksia ei saa käsitellä loukkaavalla tavalla.

Yksityiselämään kuuluvia asioita ei pidä julkaista, jos ne voivat haitata henkilöä tai hänen läheisiään. Valokuvia ei pidä käyttää harhaanjohtavalla tai loukkaavalla tavalla. Erityisen varovainen tulisi olla julkaistaessa kuvia onnettomuuden tai rikoksen uhrista.

Nimen julkaiseminen rikoksen yhteydessä on perusteltua vain jos tämän katsotaan olevan yleisen edun mukaista. Syytetyn henkilöllisyyttä ei pidä paljastaa ennen kuin rikosta käsitellään tuomioistuimessa, jollei erityisen painavia syitä tähän ole. Oikeuskäsittelyä tulisi myös seurata loppuun saakka, jos asiasta on uutisoitu.
 

MITEN SÄÄNTÖRIKKOMUKSIA VALVOTAAN?

Valitettavasti eettisiä sääntöjä rikotaan päivittäin mediassa. Vaikka suurin osa rikkomuksista ovat lieviä eivätkä johda oikeusprosessiin, tarvitaan taho, joka toimii median moraalinvartijana. Suomessa tämä elin on Julkisen sanan neuvosto. Sen toimet eivät ole oikeudellisia, mutta se voi antaa lausuntoja journalistisen aseman väärinkäytöstä.

Tiedon kulku on monimutkaista. Kaikki tietävät kuinka paljon lausunnon sisältö muuttuu, kun se kulkee suusta suuhun ja jos sitä ei toisteta sanatarkasti. Tässä toimittajan ja pikakirjoittajan ammatti poikkeavat toisistaan. Kummassakin on kyse tiedon välittämisestä, mutta kun pikakirjoittaja keskittyy pääosin tekstin muotoon, toimittajan tehtävänä on koostaa ja referoida sisältöä. Tehtävä on erittäin haasteellinen, sillä ihmiset puhuvat eri tavalla ja käyttävät kieltä yksilöllisesti.

Kuten sanottu, virheitä on vaikea välttää kokonaan. Eettisiä sääntöjä seuraamalla niitä voi kuitenkin minimoida. Tämä on tärkeää, sillä virheellisillä tiedoilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset – sekä hyvässä että pahassa.