Pikakirjoittajayhdistyksen perustaminen
Maamme pikakirjoituksen ja Suomen Pikakirjoittajayhdistyksen alkutaival ja melkoisessa määrin myöhemmätkin vaiheet liittyvät kiinteästi valtiopäivälaitokseemme. Juuri valtiopäiviä varten pikakirjoitus maahamme hankittiinkin, ensin ruotsinkielinen ja heti kohta sen jälkeen suomenkielinen.
Tohtori Lars Theodor NeoviusNevanlinnan Gaberlsbergerin järjestelmän pohjalta luoma suomenkielinen järjestelmä valmistui vuonna 1875. Jo ennen järjestelmän syntyä oli perustettu Pikakirjoittajayhdistys. Syyskuun 9. päivänä 1871 oli Helsingin Seurahuoneelle kokoontunut joukko pikakirjoittajia keskustelemaan ja päättämään yhdistyksen perustamisesta. Kokouksen valitsema toimikunta laati yhdistykselle säännöt, jotka senaatti vahvisti 16.1.1872. Pikakirjoittajayhdistyksen ensimmäinen vuosikokous pidettiin 9. päivänä helmikuuta 1872 Helsingin silloisen uuden teatterin, Nya Teater, nykyisen ruotsalaisen teatterin lämpiössä. "Pikakirjoitus on meillä saman vuoden lapsi kuin perustuslaillinen valtiojärjestyksemme elpyminen" mainitsi yhdistyksen vasta valittu puheenjohtaja ja perustajajäsen varatuomari Svante Dahlström.
Alkuperäiset säännöt ovat vuosien varrella läpikäyneet eräitä muutoksia ja korjauksia. Muutokset ovat merkinneet sääntöjen täsmentämistä yhdistyksen tarkoituksen ja tehtävien osalta, johtokunnan kokoonpanon ja toimihenkilöiden määrittelemistä. Kokonaan uudistetut ja korjatut säännöt tulivat voimaan vuonna 1979. Viimeksi vuonna 1992 tehdyllä sääntömuutoksella vähennettiin sääntömääräiset kokoukset kahdesta yhteen. Säännöistä poistettiin mahdollisuus päästä vakinaiseksi jäseneksi, joten jäsenet eivät enää pääse jäsenmaksuvelvoitteistaan. Sääntöihin lisättiin mahdollisuus valita yhdistykselle kunniapuheenjohtaja.
Pikakirjoittajayhdistyksellä on ollut onni saada johtoonsa taitavia, ahkeria ja aatteellisia työntekijöitä, pikakirjoittajistomme parhaimmisto. Ensimmäisen sadan vuoden aikana on ollut 10 puheenjohtajaa. Yhdistyksen siirtyessä toiselle vuosisadalleen puheenjohtajana oli filosofian maisteri Unto Räty (1966 - 78), hänen jälkeensä valtiotieteen maisteri Veikko Sorsa (1979 - 87) ja vuodesta 1988 filosofian ja oikeustieteen kahdidaatti Jari Niittuinperä, joka sitä ennen toimi sihteerinä kymmenkunta vuotta. Nykyinen sihteeri HSO-sihteeri Tiina Leino on hoitanut tehtävää vuodesta 1987.
Taloudenhoitajat ovat olleet uskollisia uurastajia: kauppatieteen maisteri Einari Lehto oli tässä toimessa vuodesta 1941 kuolemaansa saakka 1978, ja siitä lähtien taloudenhoitajana on toiminut osastosihteeri Pirkko Holopainen.
Yhdistyksen ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin 28.3.1992 120-vuotisjuhlakokouksessa Pikakirjoittajayhdistyksen toiminnassa - eikä vähiten kansainvälisessä toiminnassa - mitä moninaisimmin muodoin ansioitunut suurmestari Unto Räty. Samassa tilaisuudessa kutsuttiin kunniajäseneksi filosofian lisensiaatti, pikakirjoitusjärjestelmän kehittäjä ja oppikirjojen kirjoittaja Leo Kaila. Aikaisemmista 9 kunniajäsenestä ei kukaan enää ole elossa.
Yhdistyksen täyttäessä 125 vuotta sen äänenkannattajalla on meneillään 106. vuosikerta. Pikakirjoituslehden historiaa on selostettu useissa eri yhteyksissä. Kuitenkin lienee paikallaan jälleen kerran esittää joitakin poimintoja lehden vaiheilta, sillä onhan Pikakirjoituslehti ollut ja on erittäin tärkeä niin yhdistykselle kuin maamme koko pikakirjoitukselle.
Ensimmäinen Pikakirjoituslehti nimeltään "Yritys" ilmestyi jo vuonna 1887. Sen toimitti valtiopäiväpikakirjoittaja maisteri Vilho Sederholm maamme pikakirjoituksen alkuaikojen merkittäviä nimiä. Tarmokas Sederholm halusi lehdestä Pikakirjoittajayhdistyksen virallisen äänenkannattajan ja hankki yhdistyksen tukemana lehdelle painatusluvan ja ryhtyi toimittamaan sitä vuoden 1888 alusta. Lehti on siitä lähtien ilmestynyt säännöllisesti ensimmäisen maailmansodan aikaista neljän vuoden katkoa lukuun ottamatta.
Vilho Sederholmin toimittajakausi jäi lyhyeksi hänen varhaisen kuolemansa takia. Hänen työtään jatkoi 17 vuoden ajan hänen oppilaansa Maria Colliander, jonka elämäntarina sisältyy yhteen sanaan - pikakirjoitus. Pikakirjoituslehden toimittajat ovat olleet pitkäaikaisia monin tavoin yhdistyksen toimintaan aktiivisesti osallistuneita. Lehtori Kaarlo Kallioniemi, pikakirjoituksen keskushahmo neljän vuosikymmenen aikana, toimitti lehteä parikymmentä vuotta. Valtiopäiväpikakirjoittaja, sittemmin pikakirjoituskanslian päällikkö Leo Valkonen parikymmentä vuotta. Pisin toimittajakausi on kuitenkin kunniapuheenjohtajallamme Unto Rädyllä, yhteensä 28 vuotta (1961 - 78 ja 1982 - 91). Nykyinen vastaava toimittaja on Jari Niittuinperä vuodesta 1992. Tuolloin muodostettiin myös toimituskunta, johon kuuluvat Irma Huotinen, Tiina Leino, Jari Niittuinperä, Eila Ollila ja Niklas Varisto. Myös lehden piirtäjät ovat olleet tehtävässään uskollisesti pysyneitä. Tähän asti kauimmin, lähes kolme vuosikymmentä (vuodesta 1968), on ollut eduskunnan pöytäkirjatoimiston päällikkö Pertti Siitonen.
Pikakirjoituslehden perimmäisenä tarkoituksena on kaikkina aikoina ollut olla pikakirjoituksen harrastajien yhdyssiteenä, opastaa vasta-alkajia ja harjaannuttaa sihteeripikakirjoitustasolle pyrkiviä ja olla apuna kiitokirjoitusta tapaileville.
Lehden sisältö on muovautunut sen tarkoitusperien merkeissä. Jokaisen toimittajan omaleimaisuus on heijastunut lehdestä. Lehti on ikkuna niin kotimaan kuin ulkomaan pikakirjoitustapahtumiin. Lehden lukijat ovat voineet myös kehittää pikakirjoitustaitoaan lyhennysharjoitusten avulla, jotka järjestelmäuudistuksen jälkeen muotoutuivat kaksitasoisiksi. Sovitteiden valmistuttua on lehteen vuodesta 1971 sisältynyt myös ruotsin ja englannin kielen harjoitus; ensin valtiotieteen maisteri Timo Valkosen hoitamana, ja yli kahden vuosikymmenen aikana palstaa hoiti asiantuntevasti filosofian maisteri Kaija Tormas.
Lehden monipuolisesta sisällöstä ansaitsee erityismaininnan vuosina 1976 - 78 julkaistu Unto Rädyn kirjoittama koonnos "Pikakirjoituksen historia". Kuluvalla vuosikymmenellä on lehdessä ollut runsaasti nuoremman eliittipikakirjoittajapolven ansiokkaita artikkeleita. Jari Niittuinperä on pääkirjoittajana käsitellyt monia sekä kansalliselta että kansainväliseltä kannalta mielenkiintoisia aiheita. Esko Latvamaan kirjoitusten aiheina ovat olleet mm. pikakirjoitusjärjestelmän suunnitteluperiaatteet, ranskan sanojen kirjoittaminen suomalaisella pikakirjoituksella ja eräät nykykielen lyhentämisvihjeet.
Lehden ulkoasu on vuosien mittaan jonkin verran muuttunut. Nykyinen julkisivuteksti on ollut vuodesta 1972. Vuosikymmenien ajalta niin perinteellisen tutuksi tullut vinjetti on lehdessä edelleen sen toisella sivulla. Lehti soveltuu myös pikakirjoitustaidottomille, sillä osa tekstistä on ladelmaa.
Pikakirjoittajayhdistyksen tehtävänä sääntöjen mukaan on ollut myös pikakirjoitusjärjestelmän kehittäminen. Järjestelmäkysymyksiä onkin vuosien mittaan pohdittu niin yhdistyksen kokouksissa kuin Pikakirjoituslehdessäkin. Ne ovat aiheuttaneet kiivaitakin keskusteluja erityisesti yksinkertaistamiskysymyksessä, joka jo 1930-luvulla tuli keskustelun kohteeksi. Siihen saakka oli kunnioituksesta järjestelmän luojaa kohtaan pitäydytty järjestelmän muutoksista. Hitaasti kiiruhtaen järjestelmäuudistus toteutettiin vuonna 1959. Järjestelmä yksinkertaistettiin ottamalla käyttöön foneettinen kirjoitustapa aikaisempien kieliopillispainotteisten erillismerkkien asemesta.
Pikakirjoitusta käsittelevä kirjallisuutemme sai arvokkaan lisän Veikko Sorsan laatiman pikakirjoituksen lyhennehakemiston ilmestyttyä vuonna 1981 Pikakirjoittajayhdistyksen kustantamana. Teos olikin tuikitarpeellinen, sillä edellinen ehtolyhennysluettelo oli sanastoltaan ja lyhentämistekniikaltaan ainakin osittain vanhentunut. Pätevänä hakuteoksena (7.000 hakusanaa) pikakirjoituksen lyhennehakemisto täydentää Leo Kailan "Pikakirjoituksen alkeis- ja harjoituskirjaa" sekä Leo Kaila - Unto Rädyn "Opi lyhentämään" -kirjaa.
Pikakirjoitusjärjestelmämme kehittämisessä 1960 - 70 lukujen vaihde oli tärkeä taitekohta. Tuolloin valmistuivat englannin, ruotsin ja saksan kielen sovitteet. Timo Valkonen ja Kaija Tormas laativat sittemmin englannin kielen sovitteen oppikirjan muotoon. Tämän "Pikakirjoita englantia" he uudistivat vuonna 1989. Aiemmasta Timo Valkosen laatimasta oppikirjamuotoisesta ruotsin kielen sovitteesta toimitettiin niin ikään 1980-luvulla uudistettu ja korjattu laitos, tekijöinä Esko Latvamaa, Olof Meinander ja Anna-Liisa Valta. Saksan kielen sovitteen laati Unto Räty 1972.
Yhdistyksemme tarkoituksena on tietenkin aina ollut pikakirjoitustaidon ja pikakirjoitusharrastuksen levittäminen. Takavuosina yhdistyksen opetustoiminta oli varsin laajaa - se käsitti opetuksen alkeista eri nopeusasteisiin aina kiitokirjoitukseen saakka. Eräs ja oikeastaan ainoa kriteeri pikakirjoituksen laajuudesta ja pikakirjoitustaidosta on maan käsittävät pikakirjoituskilpailut. Tämän toiminnan ollessa laajimmillaan pidettiin sekä kevät että syyspikakirjoituskilpailut.
Pikakirjoittajayhdistyksen kymmenvuotisjuhlakokouksen seremonioihin on kuulunut tunnustuksen osoittaminen myös konkreettisin muodoin merkittävistä ansioista pikakirjoituksen hyväksi. Pikakirjoituksen ansiomerkki hyväksyttiin perustettavaksi vuosikokouksessa 1956. Sääntöjen mukaan ansiomerkki voidaan antaa yhdistyksen toiminnassa erityisesti ansioituneille henkilöille tai muuten pikakirjoituksen hyväksi suoritetusta työstä.
Ensimmäinen ansiomerkki myönnettiin vuoden 1960 vuosikokouksessa silloisen puheenjohtajuuden päättäneelle varatuomari Allan Virangolle. Seuraavat merkit jaettiin 90vuotisjuhlakokouksessa 1962: Allan Alha, Aili Juntunen, Einari Lehto, Eino Nevalainen, Leo Valkonen ja Akseli Valta. Sen jälkeen kymmenen vuoden välein 1972: Leo Kaila, Joel Matinsalo, Unto Räty, Veikko Sorsa ja Anna-Liisa Valta; 1982: Pirkko Holopainen, Arvo Luostarinen ja Timo Valkonen; 1992: Jari Niittuinperä, Pertti Siitonen ja Tuovi Vasama.
Puolivuosisataistaivaltaan yhdistys juhli 9.2.1922 Säätytalossa, entisen talonpoikaissäädyn istuntosalissa. 75vuotispäivät yhdistys vietti 9.2.1947 arvokkain juhlallisuuksin. Juhlien kohokohdaksi muodostui kuitenkin 100-vuotisjuhla 5.2.1972 Finlandiatalon kamarimusiikkisalissa, joka juhlavine koristeluineen loi mitä näyttävimmät puitteet. Juhliin oli kutsuttu joukko valtiopäivien, korkeakouluhallinnon, oppilaitosten, talouselämän, liikelaitosten ja julkisen sanan edustajia, yhdistyksen koko jäsenkunta, maamme ruotsin kieliset pikakirjoittajat. Yleisöä oli salin täydeltä. Yhdistys oli näyttävästi esillä tiedotusvälineissä. Lehdistölle oli järjestetty tiedotustilaisuus jossa selostettiin yhdistyksen toiminta ja esiteltiin pikakirjoitukseen liittyvää koti- ja ulkomaista pikakirjoitusaineistoa. Yhdistyksen puheenjohtajan Unto Rädyn ja sihteerin Timo Valkosen haastattelu oli juhlapäivänä sekä radiossa että televisiossa. 100-vuotisjuhlien päätökseksi oli järjestetty illalliset ravintola Mobilessa. 110 - ja 120-vuotisjuhlakokoukset illallisineen pidettiin edellinen hotelli Marskissa ja jälkimmäinen ravintola Victorsissa.
125-vuotistaivaltaan juhliva Pikakirjoittajayhdistys, joka edelleen toimii ja vaikuttaa ilman, että tapahtumien ketju olisi välillä katkennut tai toiminta hetkeksikään sammunut, voi nähdäkseni duurivoittoisissa sävyissä katsoa eteenpäin. Yhdistykseltä edellytetäänkin vastaisuudessa jatkuvaa nuorekasta toimintakykyisyyttä sekä ajan ja tapahtumien muutoksiin mukautuvuutta.