|
Opastusta (kirjan
sivut 9 ja 10) sekä luvut 1 ja 2
Kirjan käsiteltävät osat: opastus ja luvut 1 & 2
Huom: Klikkaamalla kuvia saat ne näkyviin suurempina.
Kirjoitusasento
Oikea
kirjoitusasento ja kynän oikea asento kädessä
kannattaa opetella heti aluksi. Ne ovat tärkeitä sekä terveytesi kannalta että hakiessasi
kirjoitusnopeutta. Allan Alha ja Akseli Valta ovat
kirjoittaneet tästä oppaan.
LUKU 1 * Konsonanttimerkit; lyhyt a
Merkkien
korkeus ja mistä ne alkavat ym.
Gabelsbergerin
alun perin saksan kieleen tekemä ja Lars Neovius-Nevanlinnan
suomeen sovittama järjestelmä perustuu
kurrenttikirjoitukseen (kaunokirjoitukseen) siten, että pikakirjoitusmerkit ovat
usein osia kurrenttikirjaimista:
Kaikki edellä olevat
merkit ovat keskikokoisia eli asteen
korkuisia. Seuraavassa
on ns. pieniä
merkkejä:
Klikkaamalla yllä olevia kuvia saat näkyviin merkkien
tarkemman piirrosohjeen.
Pikakirjoitusta
opiskeltaessa käytetään
neliviivaista pikakirjoituspaperia,
sillä merkkien oikea koko ja sijoittuminen riveille ovat
tärkeitä asioita.
|
ylin
rivi
ylärivi
KANTARIVI
alin
rivi |
 |
Kantarivi
on perusrivi. Kahden rivin väliä kutsutaan asteeksi.
Oppikirja käyttää vain kahta riviä
eli nelirivisen kahta keskimmäistä, kanta- ja
yläriviä.
J,
h,
p,
m
ja v
kirjoitetaan ylhäältä
alaspäin. L
on pienen pieni ympyrä, joka alkaa alhaalta ja kulkee vastapäivään. S
on pyöreä ja puolen asteen korkuinen, ja se
kirjoitetaan ylhäältä alkaen myötäpäivään
eli samaan suuntaan johon kellon viisari pyörii. Jos sana alkaa
s:llä, alkaa merkin kirjoittaminen jo noin klo 10:n
kohdalta (esim. oppikirjan luku 5, ii). Oppikirjan sivulla 11 esitetyn
s:n päällä olevat viivat kuvaavat
kynän kulkusuuntaa, kun s on sanan keskellä; sanan
alussa tai lopussa olevan s:n päällä ei ole
ylimääräisiä viivoja.
Lyhyt a
Jokaisen konsonanttimerkin jälkeen luetaan lyhyt a
(suomen kielen yleisimpiä äänteitä), jos ei ole
osoitettu muuta lukutapaa, esim. jotain toista vokaalia. a osoitetaan
siis ilman omaa merkkiä. Tällaista vokaalin osoittamistapaa
sanomme kuvaamalla osoittamiseksi.
Sideviiva
Konsonanttimerkit,
joiden väliin luetaan a,
kirjoitetaan välittömästi
peräkkäin, esim.
| ravata |
 |
ei
näin |
 |
| kasa |
 |
ei
näin |
 |
Sideviivan
turhia
mutkia on syytä välttää
eikä
sideviivalla mennä koskaan alaspäin.
Kynää
ei
myöskään nosteta
kesken sanaa.
Suippo
Nimitys
suippo tarkoittaa sitä, että merkki pysyy ala-
tai loppupäästään
terävänä
eikä sitä saa pyöristää.
Tämä koskee merkkejä j,
h,
k,
r
ja t2:
suippo:
aina
terävä kulma
kirjaimen lopussa
alakaarellinen:
ei
terävää kulmaa
kirjaimen lopussa
(alussa voi olla)
Sanan päättyminen konsonanttiin voidaan osoittaa heittomerkillä, mutta yleensä se tarpeettomana jätetään pois.
LUKU 2 * aa; kaksoiskonsonantit; erikoismerkkejä
aa
aa osoitetaan konsonantin jäljessä vahventamalla kyseinen merkki. Vahvennettava merkki piirretään yhdellä kynän vedolla, voimakkaammin painamalla. Aivan
koko merkkiä ei aina vahvenneta vaan tavallisesti se osa,
joka piirretään alaspäin
tai oikealle. Tämä voi aluksi tuntua hieman oudolta, mutta vahvennuksen ei tarvitse
olla kovinkaan voimakas, kun sen jo huomaa.
Kaksoiskonsonantit
Asteen
kokoiset konsonantit p,
m
ja
t muuttuvat
kahdentuessaan (pp,
mm ja tt)
puolentoista asteen korkuisiksi ja puolen asteen kokoiset r ja s
puolestaan asteen korkuisiksi. L
ja n
suurenevat jonkin verran mutta eivät kovin paljon.
Huomaa,
että ss
ei ole pyöreä vaan soikea.
Kaksoiskonsonanteista
on kk:n
kahdennussilmukan kirjoittamistapa esitetty alla yksityiskohtaisesti.
Kirjoita ensin k loppuun saakka, nouse sitten samaa viivaa hiukan takaisin ja
tee silmukka ensin vasemmalle ja siitä
alakautta oikealle.
kk:n
kahdennussilmukka: 
=
jakkara.
Erikoismerkit
Erikoismerkeistä
2½ asteen korkuista t2:sta
(”tee-kaksi”, ”tee-kakkosta”)
käytetään silloin, kun t on
sanan ensimmäinen tai viimeinen kirjain. Sanan alussa se
kirjoitetaan ylhäältä alas (merkki on suippo
eli siihen tulee terävä kulma) ja lopussa alhaalta ylös (kun ei lueta a:ta
sen jälkeen). Koska yhdyssanojen osat
kirjoitetaan pikakirjoituksessa erikseen mutta
lähekkäin, kirjoitetaan myös yhdyssanan
jälkiosa t2:lla,
esim. tavarataakka.
Sanan
lopussa käytettävän
n2:n jälkeen
ei myöskään tule
enää a:ta tai
mitään muutakaan vokaalia. Merkki kannattaa
piirtää tarpeeksi avoimeksi, ettei se sekoitu s:ään.
*
Johdin -nen muodostuu kahdesta n2-merkistä. Sitä
käytetään nen-päätteisissä
laatusanoissa kuten punainen,
iloinen,
vähäinen ja nimissä esim. Haapanen
mutta ei
esimerkiksi sanoissa sienen,
hänen
(genetiivimuotoja), ei myöskään lukusanassa
kymmenen.
Konsonanttiyhtymät
Kun
kaksi tai useampia konsonantteja on sanassa
peräkkäin, niitä ei kirjoiteta siten,
että merkitään vain ko. konsonanttimerkit
peräkkäin, koska siinä tapauksessa niiden
väliin tulisi luettavaksi a.
Konsonanttiyhtymillä on omat merkkinsä.
Tässä niistä opitaan st,
ng,
nk
ja nkk.
Harjoitukset sisältävät esimerkkisanoja,
joiden avulla voit harjoitella lukemista ja
kirjoittamista. Kun peität vuorotellen
konekirjoitus- ja pikakirjoitustekstin, näet heti, onko
jossain kohdassa tarkistamisen varaa.
Kirjan
c-tehtävät ovat siirteinä
("selväkielisinä") oppikirjassa alkaen sivulta 77.
Tehokasta harjoittelua saat siten, että otat esille c-tehtävän siirteen ja kirjoitat sen
pikakirjoituksella oppikirjan pikakirjoitetta katsomatta. Sen
jälkeen voit tarkastaa oman kirjoituksesi oppikirjasta.
Tehtävien
a-kohtia kirjoitettaessa on huolehdittava siitä, että
välimerkit kuten pilkut tulevat niille kuuluviin paikkoihin.
Niitä ei pikakirjoituksessa juuri käytetä.
Käsiala
Alkuvaiheessa
on hyvä yrittää saada pikakirjoitusmerkit
kauniiksi, selviksi ja mittasuhteiltaan
oikeiksi. Vielä
ei kannata pyrkiä nopeuteen
vaan kauniiseen käsialaan.
Kuten
kaiken uuden oppimisessa, myös pikakirjoituksessa kertaus
on opintojen äiti. Ensimmäiset kirjoituskerrat ovat
yleensä hyvin hitaita, mutta kun jaksat harjoitella useamman
kerran, alkaa syntyä tulostakin!
Harjoituksia
Harjoitus lukuihin 1 ja 2
Harjoitussanoja
|
