|
|
Pikakirjoitus
(stenografia: steno = ahdas, grafein = kirjoittaa; englanniksi
shorthand, saksaksi Kurzschrift) on täydellinen
kirjoitusjärjestelmä, jolla kieltä
pystytään
merkitsemään muistiin lyhyemmin kuin
täyskirjoituksella.
Kirjoittaa voi joko kynällä tai koneella (ei
kuitenkaan
suomeksi ainakaan vielä). Vaikka pikakirjoitus on
ensisijaisesti
muistiinpanokirjoitusta, kokenut pikakirjoittaja pystyy erilaisin
lyhennejärjestelmin etenemään jopa
puhenopeutta, 250-300
tavua minuutissa.
Aikasuhteiden valottamiseksi muutama välähdys
täyskirjoituksen kehittymisestä:
|
n.
3000 eKr
|
kuvakirjoitus;
sumeerit Mesopotamiassa
|
|
n.
1100 eKr
|
kirjainkirjoitus,
jossa 22 konsonanttia; foinikialaiset
|
|
n.
1000 eKr
|
vokaalit
==> foneettinen kirjoitus; kreikkalaiset vakiintui
yleiseen
käyttön vasta 4. vuosisadalla eKr
|
Ensimmäinen tunnettu pikakirjoistustaltio on vuodelta 63 eKr,
jolloin Rooman senaatissa kirjoitettiin muistiin Cato nuoremman puhe
Catilinaa vastaan. Tätä Tiron
järjestelmää,
jossa jokaisella sanalla oli oma merkkinsä,
käytettiin
alkuvaiheessa runsaasti, ja mm. keisari Titus oli hyvä
pikakirjoittaja. Vuosituhannen vaihteessa pikakirjoituksen
käyttö länsimaissa kuitenkin väheni
lähinnä vaikean järjestelmän
vuoksi. Keskiajalla
munkit pikakirjoittivat
säästääkseen paperia, tilaa
ja aikaa, sillä normaalikirjoitus oli tuolloin
koristeellisempaa
kuin nykyään.
Pikakirjoitus on aina ollut lähellä politiikkaa:
useimmat sen
järjestelmät on kehitetty ensin parlamenttien ja
politiikan
tarpeisiin. Suomessakin valtiopäiväpuheita alettiin
tallentaa
pikakirjoitusmenetelmin säätyvaltiopäivien
aloitteen
pohjalta ensin ruotsiksi ja myöhemmin myös suomen
kielellä. Useilla poliitikoilla on ollut omat
pikakirjoittajansa,
mutta monet, kuten Yhdysvaltojen presidentti W. Wilson ja oma
presidenttimme J.K. Paasikivi, olivat itsekin pikakirjoitustaitoisia.
Pikakirjoitusta on kuitenkin käytetty myös kulttuurin
puolella. Esimerkiksi William Shakespearen näytelmät
"varastettiin" pikakirjoituksella ja salakuljetettiin
manner-Eurooppaan. Täten pikakirjoittajat ovat tehneet
nykyajan
näyttämötaiteelle korvaamattoman
palveluksen, sillä
Shakespearen alkuperäisiä käsikirjoituksia
ei ole
löydetty. Toinen kuuluisa englantilainen, Charles Dickens
opiskeli
pikakirjoituksen ansaitakseen leipänsä
lehtimiehenä ja
tietysti hyödynsi taitoaan kirjailijana (mm. David
Copperfield).
Myös Peppi Pitkätossun "äiti" Astrid
Lindgren on
kirjoittanut kertomuksensa pikakirjoituksella - ilman sitä ei
kuulemma olisi syntynyt ainuttakaan kirjaa!
|
