|
|
Ensimmäisen
pikakirjoitusjärjestelmän kehitti edellä jo mainittu
Tiro (kerrotaan, että hän oli roomalaisen senaattori Ciceron
orja, joka palkkioksi pikakirjoitusjärjestelmän luomisesta
sai vapauden!). Jokaisella sanalla oli oma merkkinsä, nootti, ja
näitä merkkejä oli lopulta 12 000.
Englannissa
kehitettiin 1600-luvun alussa ensimmäinen moderni
pikakirjoitusjärjestelmä, jossa jokaisella
äänteellä oli oma merkkinsä. Kirjaimet olivat
geometrian perusmuotoja, ja niinpä niiden kokonaisuutta kutsutaan geometriseksi
järjestelmäksi.
Ensimmäisen
kursiivijärjestelmän (oikealle
kallistuvan, vinon) loi saksalainen Frans Xaver Gabelsberger
vuonna 1834: siinä merkit ovat paljolti tavallisen kirjoituksen
merkkien osia. Periaatteeltaan järjestelmät voidaan
geometrisen ja kursiivisen välisen peruseron lisäksi jakaa
vokaalit kirjoittaviin ja vokaalit kuvallisesti osoittaviin.
Esimerkiksi englanninkielisellä alueella kilpailee kaksi
järjestelmää: Pitman (1837; lähinnä
Isossa-Britanniassa) ja Gregg (1888; lähinnä USA:ssa).
Näistä Pitman on geometrinen ja Gregg kursiivinen. Greggin
järjestelmässä kirjoitetaan vokaalit; Pitmanin
järjestelmässä vokaalit voidaan kirjoittaa erillisin
merkein, mutta tavallisesti ne jätetään kokonaan
merkitsemättä.
Gabelsberger-sovittetta käytetään Suomen lisäksi
Norjassa, Bulgariassa, Kreikassa ja Puolassa, joissa se on lähes
ainoa. Useamman järjestelmän maista sitä
käytetään lisäksi Tanskassa ja Italiassa sekä
entisen Jugoslavian alueella. Saksassa on nykyään ns.
yhtenäisjärjestelmä, joka perustuu pääasiassa
Gabelsbergeriin ja Stolze-Schreyhin. Tunnetuimmat ranskalaiset
järjestelmät ovat Aimé Paris, Prévost-Delaunay
ja Duployé. Espanjassa on käytössä Marti'n
järjestelmä, Hollannissa Grooten, Tsekissä ja
Slovakiassa Herout-Mikulikin, Unkarissa Radnain ja entisessä
Neuvostoliitossa Sokolovin laatima, vuodesta 1933
yhtenäisjärjestelmä. Ruotsissa Melin (1892) on
syrjäyttänyt aiemmin käytössä olleet
Gabelsberger- ja Arends-sovitteet.
Kaiken kaikkiaan on maailmassa laskettu olleen 1600-luvulta
lähtien ainakin 3000 erilaista
pikakirjoitusjärjestelmää tai sovitetta.
Nevanlinnan
suomalainen järjestelmä
Kun
talonpoikaissääty halusi myös suomenkieliset puheet
pikakirjoitettaviksi, järjestelmän kehittämiseksi
julistettiin kilpailu. Siihen tuli v. 1874 yksi ehdotus: Lars Neovius-Nevanlinna
oli tehnyt sovitelman Gabelsbergerin järjestelmästä
(Fabritius oli tehnyt oman järjestelmänsä, mutta sen
käyttö jäi vähäiseksi). Nevanlinnan
järjestelmä on yhä perusteiltaan sama kuin alkuaan,
mutta sitä on yksinkertaistettu jonkin verran. Lisäksi
1960–70-luvuilla tehtiin ruotsin, englannin ja saksan sovitteet,
joten näitä – ja muitakin – kieliä voi hyvin
kirjoittaa Nevanlinnan järjestelmällä.
Nevanlinnan kursiivisessa järjestelmässä konsonantit
kirjoitetaan yksinkertaistetuin merkein. Vokaalit pyritään
osoittamaan kuvallisesti merkkejä alentamalla, nostamalla,
jättämällä etäisyyttä konsonanttien
väliin, vahventamalla tai ristimällä, ja a:ta ei
merkitä lainkaan. Kullakin vokaalilla on myös oma
merkkinsä, jota kuitenkin käytetään vain tarpeen
vaatiessa.
|
