SUOMEN PIKAKIRJOITTAJAYHDISTYS RY
Etusivu Taustaa OPETUS Kertausta

Luvut 1 & 2 Luvut 3 & 4 Luvut 5 & 6 Luvut 7 & 8 Luvut 9 & 10 Luvut 11 & 12 Luvut 13 & 14 Luvut 15 & 16 Luvut 17 & 18

u; e, ee, ie ja ää (kirjan luvut 3 ja 4) LUKU 3   *   u Kuvaamalla osoittaminen Kuvaamalla osoittaminen tarkoittaa sitä, että vokaalin, tässä tapauksessa u:n,  merkitsemiseen  ei käytetä omaa merkkiä, vaan se ilmaistaan konsonantin avulla. Kun konsonanttia alennetaan puoli astetta kantariviin nähden, sen perään luetaan u. Koko asteen alentaminen tuottaa perään pitkän uu:n. Malliriviltä (ja kirjan sivulla 14 alhaalla) näet, miten alentaminen tehdään. Puolen asteen korkuiset merkit k, r ja s tulevat kantarivin alle siihen kiinni. Sanan keskellä tai lopussa olevaa konsonanttimerkkiä ei aina voi alentaa, mutta u:n osoittamiseen riittää hätätapauksessa sekin, että edes merkin loppupää saadaan rivin alle. (U:lle on olemassa oma merkkinsä, luku 13, mutta sitä käytetään vain tietyissä tapauksissa.)  tu- Tu:lle sanan alussa on poikkeuksellinen merkintätapa. Tämäkin merkki on t2, mutta se aloitetaan alhaalta. Kun siis on kirjoitettava tu- (esim. tumma, tunnustaa tai tukku), pane kyhän kärki noin puoli astetta alimman rivin alapuolelle ja kirjoita sieltä ylöspäin. Näin tehdään siis vain sanan ensimmäisessä tavussa. Malliesimerkeistä näet, miten se liittyy ylhäällä seuraavaan konsonanttiin. Se ei leikkaa kantariviä esimerkikis sanassa "tukku", koska kk on siinä kantarivin alla.  Huomaa myös, että tämä ei koske tuu-tavua, joka osoitetaan tavalliseen tapaan alentamalla t2:ta koko aste. Vertaa "tulla" ja "tuulla" mallirivillä.   tu                 tukku                    tulla                  tuulla LUKU 4  *  e E vedetään kahden konsonanttimerkin väliin suoraan siten, että niiden etäisyydeksi  jää aste, ee:ssä ja ie:ssä 2½ astetta. E ei ole vaakasuora vaan aina enemmän tai vähemmän nouseva. Sanan lopussa oleva ee tai ie ei kuitenkaan saisi nousta 1/3 astetta enempää, lyhyessä e:ssä ei sitäkään (esim. sanoissa "hakee" tai "he "). Pane erityisesti merkille, miten e ja ee merkitään t2:n edellä. Vaikka oppikirjassa esitetään, että nämä vokaalit voidaan merkitä erikseen ylentämällä ne sanan lopussa olevan t2:n eteen, ei tätä käytännössä yleensä tehdä. On parasta totuttautua heti alkuun siihen, että e:tä ja ee:tä ei merkitä ollenkaan sanan lopussa t2:n edessä. Tämä on pääsääntö. Joskus selvyys saattaa vaatia ne merkitsemään (esim. sanassa "kevyet" mutta ei siinäkään välttämättä). Sanan lopussa ennen t2:ta ovat e ja ee hyvin yleisiä, ja siksi niiden pois jättäminen nopeuttaa kirjoittamista. Harvinaisempi ie sen sijaan kirjoitetaan täydellisesti (esim. viet). -ää Ensimmäisessä tavussa konsonantin jälkeen ää osoitetaan vahventamalla konsonanttia ja liittämällä siihen e. Näin tehdään vain ensimmäisessä tavussa; myöhemmissä tavuissa ää merkitään samalla tavalla kuin aa eli pelkällä vahventamisella (vertaa "pää" : "päättää"). Vokaalisointu Suomen kielen vokaalisoinnun ansiosta voidaan pikakirjoituksessa muissa kuin ensimmäisessä tavussa ä kirjoittaa a:na ja y u:na (esim. ”levyttää”). Siksi ensimmäisen tavun merkitseminen selkeästi on erittäin tärkeää. Siigeleitä Siigelit ovat yleisimpien sanojen lyhenteitä, joissa yksi merkki vastaa yhtä sanaa (latinan ”singularis” = yksin => esim. engl. ”single” = yksi ainoa, yksinäinen). Siigelit tulisi oppia tuntemaan niin hyvin, että pystyt muistamaan ja huomaamaan, millä tekstissä esiintyvällä sanalla on siigelimerkki ja millainen se on. Välimerkit Kirjoittaessasi tehtävien a-kohtia huolehdi siitä, että lisäät välimerkit kuten pilkut niille kuuluviin paikkoihin. Niitä ei pikakirjoituksessa juuri käytetä. Käsiala Koeta yleensä saada pikakirjoitusmerkkisi kauniiksi, selviksi ja mittausuhteiltaan oikeiksi. Pikakirjoituspaperireissa viivojen väli on yksi aste, joten esimerkiksi t2 ja st, jotka ovat 2½ asteen korkuisia, ulottuvat ylimmän rivin yläpuolelle. Älä vielä pyri nopeuteen vaan kauniiseen käsialaan. Harjoituksia Harjoitus lukuun 3 ja 4

© 2010 Suomen Pikakirjoittajayhdistys ry