|
U:n ja
y:n
merkit, i t2:n
edellä ja k2
(kirjan
luvut 13 ja 14)
LUKU 13 * u:n
ja y:n merkit
U:n
merkki alkaa samasta kohdasta kuin o:n
merkki,
mutta kaareutuu siitä oikealle alas.
Uu on
samanlainen mutta pitempi ja ulottuu
alemmaksi. Y
(yy) sanan alussa on muuten
samanlainen, mutta
siinä suoritetaan ristiminen, ja kirjoitus jatkuu
siis
ristimisviivasta.
Tärkein tehtävä tässä on
oppia liittämään u
konsonantteihin. Alakaarelliset ovat jälleen
helppoja: u suoraan alakaareen.
S kääntyy nurinpäin u:n
edellä (kuten o:ssa) ja u sulautuu siis siihenkin.
Kk:ssa u sulautuu kahdennussilmukkaan.
K:hon
ja r:ään
u
liittyy samalla tavalla:
välittömästi merkin
loppupäästä
"sisäkautta".
N:ään
u
liittyy välittömästi
perään, mutta
j:hin
ja h:hon
sideviivalla.
Yleissääntö
U:n
merkitsemisen yleissääntö
on aikaisemmin opittu
kuvaamalla osoittaminen, siis alentaminen. U:n
ja y:n
merkkejä
käytetään vain silloin,
kun alentaminen ei ole
mahdollista. Näinhän on asianlaita
esimerkiksi u:lla
(y:llä)
alkavissa sanoissa ja silloin, kun i
on nostanut kirjoitusta ylös. U
(y)
osoitetaan siis alentamalla,
jos se vain käy päinsä; ellei käy,
esim. jos
alentaminen olisi mahdollista mutta hankalaa, niin sitten
käytetään tässä luvussa
opittuja merkkejä.
|
|
|
u uu
y
yy
|
|
|
|
su kku
ku ru
nu
ju hu
mu |
LUKU 14 * i
+ t2; koukku-k eli k2
Luvussa
14
tulee lisätietoa aikaisemmin opittuun. Jos sanan lopussa t:tä
edeltää i,
on edessä sellainen
vaikeus, että t2:ta
ei voi korottaa: koska se on pitkä merkki ja
päättyy
ylös, ei siinä korotus näkyisi. Siksi
tällainen i
on saatava osoitetuksi muulla
tavalla, ja keinona siihen on t2:n
suunnan muuttaminen. Sanan lopussa voi t2
olla neljässä suunnassa:
1) normaali 70 asteen kaltevuus, jolloin sen
edessä on
lyhyenä tai pitkänä a,
e, o, u,
y tai ä
2)
pystysuunta, jolloin eteen
luetaan i
3)
taaksepäin vino,
jolloin sen
edessä on ii
4)
oikealle viisto n. 30-45
astetta:
silloin sen edellä on i-loppuinen
diftongi
(ai, ei, oi,
ui, yi, äi,
öi
eli sana loppuu tavuun -ait, -eit, -oit,
-uit, -yit, -äit tai -öit)
|
|
|
talot karat karit
kauriit
viet
|
LUKU 14 * Koukku-k
Koukku-k
eli k2
on mukava merkki. Sen käyttö ei ole
välttämätöntä mutta
kylläkin
erittäin suositeltavaa.
Sitä
käytetään sanan alussa etenkin pronomineissa, ku- ja
kuu-tavuissa ja myös kui-,
ke-, kie-, kei-,
keu-. Koukku-k:ta
ei
vahvenneta, joten kai-
ja kau-alkua
sillä EI voi osoittaa.
|
|
|
ku- kuu-
kui- ke-
kie-
kau- |
Siigeleitä
|
|
| yli
uusi
puoli : puolustaa ulko
usea |
Harjoituksia
Harjoitus
lukuun 13
Harjoitus
lukuun 14
|
