|
O,
ö; ai,
au, äi ja äy (kirjan
luvut 7 ja 8)
LUKU 7 * o
ja ö
o
on kurrentti-o:n alaosa,
puolen asteen korkuinen
ja noin asteen levyinen. Voi ajatella myös, että
koska o on
eräällä tavalla pyöreä
äänne, on sen merkkikin pyöreä.
o:n
sulautus alakaareen
o:ta
ei merkitä erikseen, vaan se pyritään
sulauttamaan
edelliseen konsonanttiin. Sulautuminen on helppoa siinä
tapauksessa, että
edellinen konsonantti on alakaarellinen. Alakaari vain
laajenee o:ksi tai vastaavasti ö:ksi
(po, mo, vo, -to, no, lo, do, ngo, nko, nkko, sto). Pitkä
oo
tai öö
saadaan vahventamalla merkin keskiosaa.
h
on
suippo merkki, mutta koska siinä on yläkaari,
käytetään sitä hyväksi ja
tehdään o:n
laajennus siihen.
Myöskään s:ssä
ei ole alakaarta, mutta kun se
käännetään
nurinpäin alkamaan alhaalta, saadaan siihen sulautettua o
tai ö.
o
ja e samoin kuin ö
ja ee/ie
eroavat toisistaan, vertaa
”mokka” : ”Mekka”,
”mökki” :
”miekka”.
Vokaalisointu
ei koske ö:tä vaan ö kirjoitetaan aina
ö:nä.
Suipot
merkit + o
Jonkin
verran enemmän muistamista tarvitaan o:n
ja ö:n
liittämisessä suippoihin konsonantteihin.
Sanan alussa to-tavussa t2 kaareutuu ylhäältä saakka (kirjan sivulla 24). Tätä to-merkkiä
ei tietenkään voi käyttää sanan
sisässä, vaan siellä käytetään t:stä
muodostettua to-tavua. Sehän onkin alakaarellinen merkki.
Tässä esiintyy myös uusi
vahvennuksen
käyttö: ro ja rö merkitään vahventamalla o:n
ja ö:n alkuosa.
Jos on merkittävä harvinaisempi roo
tai röö,
vahvennetaan tietysti myös o:n
ja ö:n
keskiosa
(käytännössä niillä ei
juuri ole eroa, mutta
eivät ne sekaisinkaan mene, vertaa oma : Rooma, ooppera : ei ole "roopperaa").
Kaareutuva
joo-merkki
on vahvennettu tasaisesti koko pituudeltaan eikä vain
yläosastaan, kuten kirjan merkistä ehkä voi
luulla.
Mainittakoon
vielä että kkö, jota ei
ole esitetty kirjassa,
merkitään
lisäämällä kö-merkkiin
kahdennussilmukka.
LUKU 8 * Diftongit
ai, au, äi ja äy
Luvussa
8
on neljä uutta diftongia (kaksi eri vokaalia
peräkkäin
samassa tavussa), jotka konsonantin jälkeen osoitetaan
näin:
ai vahventamalla
konsonantti ja
liittämällä i
au vahventamalla konsonantti
ja alentamalla
sitä puoli astetta (u)
Vahventaminen
osoittaa näissä sen, että lyhyt
a
säilyy toisen vokaalin edellä.
äi vahventamalla
konsonantti ja
liittämällä ei
äy vahventamalla konsonantti
ja (alentamalla ja)
liittämällä eu
Nämä diftongit
ovat hyvin yleisiä suomen kielessä, ja niitä
esiintyy
tästä lähtien melkeinpä joka
sanassa.
Suipennusta ei käytetä ai:ssa
(äi:ssä).
Vokaalisointua
voidaan käyttää hyväksi eli sanan
sisässä
oleva äi tai äy voidaan
osoittaa ai:na tai au:na.
Ne voi
kirjoittaa myös edellä olevien
sääntöjen
mukaan.
Siigeleitä
Harjoituksia
Harjoitus
lukuun 7 ja 8
|
